Brysselissä on nautittu supersateisesta viikosta. Sain pitää pari vapaapäivää töistä ja hieman harmitti, että sattui niin kurja sää, mutta kulutin aikaa sit laiskottelemalla, shoppailemalla, kokkailemalla ja museossa käydessä. Perjantaina kävin Les musées royaux d'art et d'histoire eli toisin sanoen
Cinquantenairen museossa, joka on siis British Museumin vastine täällä, tosin ei ihan niin valtava. Nuorisolippu pysyviin kokoelmiin maksoi 1,5 euroa, meneillään oli myös jotain vaihtuvia näyttelyitä Egyptin historiaan liittyen muun muassa, mutta siinä olis sitten ollut vähän liikaa näkemistä jos ois ostanut lipun siihenkin.
Tykkäsin museosta kovasti, kävin ensin Euroopan ulkopuolisten kulttuurien päässä, jossa oli tosi hiljaista ja hieman karmivaa. Suurin osa huoneista oli aika pimeitä, seinällä olevia tekstejä ei millään pystynyt lukemaan niin hämärässä. Harhailin näyttelytilasta toiseen pitkän aikaa törmäämättä muihin museovieraisiin ja sitten yhdessä huoneessa tuli vastaan joku muumio, hieman alkoi hirvittää vaikka olen kyllä aikaisemmin museoissa muumioita nähnyt, nyt se oli olosuhteista johtuen hieman karmivaa. Muutenkin tuli siellä päässä museota vähän semmonen Yö museossa-leffan fiilis...
Eurooppalaisen historian puolella itse rakennus oli tosi hieno ja välillä kattelinkin enemmän puitteita kuin itse esineitä.
Lauantain suunnitelma lähteä Lilleen vaihtuikin Brysselissä seikkailuksi kun tuli Pariisista kaveriporukka käymään. Mukaan liittyi myös pari flaamikaveria. Perusranskalaiseen tapaan kaverit oli myöhässä 1,5 tuntia sovitusta ajasta. Ranskalainen ajantaju on mulle jo aika tuttu juttu, en siis ollut yllättynyt, mutta saa nähdä miten hermot kestää sit Ranskassa asuessa... Odottelu ei kuitenkaan pahemmin haitannut kun oli hauska flaamikaveri viihdyttämässä, joka oli aika raivoissaan tästä myöhästelystä ja joka sanoi, että lämpimän halauksen lisäksi aikoi myös "slap them in the face for being so late" :D
Käytiin kiertämässä perusturistinähtävyydet ja vieraat halusivat ranskalaisia, mä valitsin sen sijaan viereisestä kioskista lättyjä nutellalla, ranskalaiset ei oo oikein mun mieleen. Sitten käytiin Parc Royalissa kävelemässä ja Delirium Cafessa oluilla. Sen jälkeen ranskalaiset halusivat vielä nähdä Euroopan Parlamentin ja Parc Cinquantenairen. Siinä vaiheessa oltiin belgialaisen kaverin kanssa niin kylmissään ja kyllästyneitä sateessa kävelyyn, että sanottiin heipat ranskiksille, jotka jatkoi matkaa Amsterdamiin, ja me lähdettiin lämmittelemään Meroden Le Pain Quotidien-kahvilaan.
Menin kaupan kautta kotia. Satuin just sopivaan aikaan kauppaan, myyjä alkoi läiskimään juuri leivoksiin ja kakkuihin alennuslappuja, kun kaupat on kiinni tiistaihin asti(maanantaina on Remembrance Day, mulla ei tosin ole vapaata töistä) ja niiden tartti saada tuotteet myytyä. Ostin suklaaleivoksia.
Olin superväsynyt kun pääsin kotia ja suunnittelin viettävän rauhallisen koti-illan. Noh, eiköhän sit hollantilainen kämppis(joka oli ihan yhtä väsynyt) ehdottanut, että lähdetään ulos. Mun kroppa taisteli vastaan ja halusi jo nukkumaan, mutta mieli ei, ja sain sit jotenkin kummasti itseni piristymään uloslähtemistä varten :D
Bileseuraksi ilmoittautuneet kaverit peruivat tulonsa, mutta meillä oli tosi hauskaa kahdestaan ja tutustuttiinkin sit ehkä helpommin uusiin ihmisiin kun ei oltu isommalla porukalla liikkeellä.
Ensin mentiin Delirium Cafeta vastapäätä olevaan Floris Bariin, jossa ei ollut ihan niin kauhee tungos kuin Delirium Cafessa. Istuttiin absinttibaarin puolella, jossa on 400 eri absinttia tarjolla, mutta pysyttäydyttiin oluessa, parempi ehkä pysyä kauempana tuosta "vihreästä tulesta", pelkkien absinttihöyryjen hengittäminen oli tarpeeksi meille. Mut tulipahan nähtyä miten sitä absinttia oikeaoppisesti juodaan.
Näköjään ei riittänyt, että vietin päivän pariisilaisten kanssa, myös illalla vedin puoleeni pariisilaisia ja tutustuttiin hauskaan porukkaan ranskalaisia miehiä(joissa riitti iloa myös silmälle...). Mukana heillä oli myös muutama brysseliläinen, joista yksi yritti kovasti jutella mulle hollanniksi. Tämä johtui siitä, että ilmeisesti vahingossa ymmärsin tyypin hollanniksi esittämän kysymyksen(joskus hollanti ja englanti kuulostaa aika samalta) ja vastasin siihen edes huomaamatta, että se oli hollanniksi. Hän siis jatkoi hollannin hölisemistä mulle, samalla kun mun kämppis yritti selittää sille "Duuuude, she can't understand you, she doesn't speak dutch!!!"
Eli ilmeisesti tarpeeksi monen oluen jälkeen osaan myös hollantia.
Ranskikset osti järkkykokoisen mojito-lasin, josta ne kaikki litki(osa oli jo kyllä semmosessa kunnossa, ettei ehkä ois kannattanut enää) ja tarjos meillekin.
Sitten ranskisporukka, joista komeimman nimi oli muuten Justiiiin(nasaalilla), päätti lähteä jonnekin klubille ja pyysi meitä mukaan. Klubin nimi oli kuulemma Empire ja oltiin vähän et onpas kumma, ei olla ikinä kuullutkaan, ootteko ihan varmoja et sellanen oikeesti on olemassa... No puolivälissä matkaa yks sitten suostu paljastamaan, että kyseessä oli strippiklubi ja me sit sanottiin heipat hölmöille ranskiksille, jotka jatkoivat matkaansa, ja suunnattiin toiselle klubille keskenämme. Siellä meitä vastassa oli kuitenkin järkky jono, joten päädyttiin semmoseen paikkaan kuin Depot. Ei viihdytty siellä ku yhdet drinkit, kun oltiin lähössä joku tyyppi alko jutteleen ja sanoi, että oli bongannut mut jo Deliriumissa, creeepyyy...
Sitten palasimme Deliriumiin, huono idea, emme saaneet hetken rauhaa epätoivoisilta iskuyrityksiltä. Varoituksen sana: Älä mene Delirium Cafeen aamukahden jälkeen, varsinkaan jos olet blondi.
Sitten oli kotiinlähdön aika, viimeinen yöbussi oli jo ehtinyt lähteä, joten hyppäsimme taksiin. Brysseliläiset taksikuskit ovat kyllä kieroja, tähän mennessä olen tajunnut, etteivät he oikeasti ole niin tietämättömiä Brysselin kartasta vaan vain esittävät, etteivät muka osaa Merodelle tai Montgomerylle(kumpikin vilkkaita keskittymiä, joilla sijaitsee metro) ja vain kiertelevät tahallaan sivukujia väärään suuntaan ja taksimittari senkun raksuttaa. 16 euroa kahteen pekkaan ei oo kuitenkaan hirvee summa, mutta joskus vois ihan suosiolla vaikka bilettää aamuviiteen ja ottaa aamun ekan metron kotia.
Hauska ilta oli siis, toivottavasti ehditään vielä kämppiksen kanssa viihteelle ennenkuin se palaa Hollantiin.
